Hakuilut nro 7.

Juuri sopivat tuuliset ilmat senkun jatkuu niin täytyyhän ne hyödyntää. Olin kyllä aika onnessani kun isäntä on jo ehdottelemassa lakanan alle pääsyä heti töistä tullessaan. Heh, en tiedä mitä hän tarkoitti, mutta hetihän se hyödynnetään ja eiku äijä mettään ! Isäntä meni edeltä takaa kiertäen piilolle ja siirtyi aina toiselle piilolle takalinjaa pitkin, ei siis mitään hajutunneleita missään apuna.

Koska viime treenit meni jo aivan pro niin lisättiin vaikeusastetta pikkuisen vaihtamalla metsää. Maalimiehen paikkaa myös helpotettiin, eikä hänen tarvinnut maata montuissa. Hyvin taitavasti Mika feikkasi lumikasaa.

Ekalla pistolla olin taas hieman hätäinen ja päästin pikkuisen liian aikaisin irti. Ixi lähti vinoon aluetta eteenpäin. Yritin kutsua pois, mutta pikkuneiti pinkoo täysillä, joten enpä ehtinyt kun katsella kun neiti meni pikkuisen kiepin, ennenkuin sai hajun ja eteni äijälle. Toinen pisto oli hieno. Lähdin kävelemään metsään, Ixi vetää  edellä nuuskuttaen ilmaa. Se saa hajun lähtee vetämään kovemmin, päästän irti ja se juoksee suoraan n. 30m matkan maalimiehelle. Kolmas piilo oli pienen nyppylän takana, Sinne myös hieno irtaantuminen vastatuuleen. Osaa nyt ainakin hakea isäntää. Täytyy muistaa käyttää omaa lakanaa vieraalla maalimiehellä ekalla kerralla, kun nyt on haettu pääasiassa vaan tuttua hajua.

Tässä vaiheessa Ixi myös mielellään sukeltaa lakanan alle. Täytyy muistaa pian alkaa sitäkin toimintaa sammuttamaan erilaisella palkkauksella, esim. vaikka istumaan nousemisella ettei siitä peiton alle tunkemisesta tule ongelmaa. Muuten palkkautuu kyllä ihan hyvin nameilla. Loppulelusta ei vielä välitä, mutta pidetään se mukana, josko se jossain vaiheessa siitäkin innostuisi. Nyt on alueelta poistuttaessa enemmän kiinnostunut vaan löytyneestä maalimiehestä kuin pallosta. Täytyy oikeastaan olla siitä iloinen, että ihmiset kiinostaa.

Äijä löytyi.

Missä mun namit on ?